tiistai 30. syyskuuta 2014

Syyskuun viimeinen päivä 2014

Siinä se syyskuukin vierähti lähes huomaamatta.

Viistekiven yläpuolen jatkaminen karkeudella 360 odottelee edelleen sopivaa hetkeä.

Aikaa on vietetty uuteen objektiiviin tutustumalla. Metsässä on liikuttu ja syöty puolukoita sekä karpaloita. Kameraa on jaksettu kantaa matkassa ja samalla on testattu kuinka objektiivi selviytyy automaattisilla asetuksilla kuvaamisesta sisältäen myös automaattisen tarkennuksen sekä kuvaamisen ilman jalustaa. Mielestäni selvisi ihan hyvin.

Yksinäinen karpalomarja kuvattuna.

Muutamina öinä on aikaa kulutettu tähtitaivaan kuvioita kuvaten mutta valosaasteen määrä aavistuksen innokkuutta lannistaa. Yöt ovat tällöin venyneet aamu neljään asti kunnes nukkumaan on päästy. Onneksi nyt riittää edes se yksi onnistunut otos vaikkakin raskaan kuvankäsittelyn jäljiltä. Ilmeisesti tämä yökuvaus tulee jäämään revontuliin sekä meteoriparvien kuvaamisen tasolle. Haloilmiöiden kuvaaminen myös kiinnostaa kun muistaa jollakin auringon peittää.

Nyt vain tarvitaan se todellinen inspiraatio mikä hiontaharrastuksen laukaisee jotta talvi kuluu nopeasti.

Työ alla olevan ovaalin ametistin jälkeen kuitenkin vähän yksinkertaisemmat hiontakaaviot käyttöön jotta voi luotettavasti tarkkailla kuinka välineistö käyttäytyy.

10:16
Ei siinä pitkään kestänyt, ametistin yläpuoli nyt karkeudella 360 hiottu. Seuraavaksi odotellaan inspiraatiota karkeudella 600 hiontaan ja tarkemmaksi vain menee ja enemmän keskittymiskykyä vaativaksi. Jokainen viiste syvyys-säädettävä erikseen. Reunusviisteistä aloittaen ja paperille ilmaantuu mielenkiintoisia merkintöjä mitä tulee kiertosäädön käyttöön jotta reunus on tasapaksu ja viisteet kohdistuvat oikein. Symmetria näyttää jo vähän paremmalta yläpuolelta katsottaessa.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Taivaankansi avautuu. Osa 2

Eilen alkuilta jaksettiin taistella sen ovaalin ametistin yläpuolen karkean esimuotoilun kanssa. Symmetriatasot hiottaessa heilahtelivat miten sattuu ja sen myötä hiojan ajatusmaailma heittelihti samaa rataa.

Ilta kuitenkin kirkastui. Oikeastaan olitiin jo lähellä keskiyötä. Kameravarusteet matkaan ja keskelle pimeää hakkuualuetta.

Lähes neljän tunnin yöllinen digikuvausoperaatio takanapäin. 23:00 lähdin samaan suuntaan kuin viimeksikin. Nyt pyörä jätettiin metsän reunaan ja viimekertaisesta paikasta tarvitsi kävellä vain sata metriä niin oltiin vähän paremmalla paikalla. Hakkuu auko mutta maahan kaivettu kuoppia joten aavistuksen haastavat olosuhteet pimeässä. Kuvattaessa ei paljon jalansijoja vaihdeltu.

Kuvia räpsittiin ja samanaikaisesti tallennettiin RAW ja JPG tiedostoina. Yli puolen yön meni ja lähdin kotia päin pyöräilemään.
 Melkein jo kotona kun sai havaita taivaalla alkavaa revontulinäytelmää. Muuta paikkaa kuvauspaikaksi ei keksinyt kuin Köykkyrinne mikä talvisin toimii laskettelurinteenä. Pyörän vauhti maksimiin ja hengästyä jo meinasi. Onnistuuhan se kuntopyöräily keskiyön jälkeenkin jos ei päiväsaikaan pääse liikkeelle. Kamera äkkiä käyttöön ja pääasiana pidin vain opettelemista. Minkälaisilla astuksilla revontulet näyttävät parhaimmilta ja kuinka saadaan kokonaisuus taltioitua kaikkien muiden näkyvien valojen kanssa.

Orionin vyö nousi myös horisontin yläpuolelle ja sitäkin tuli kuvattua.

Kameran paikkaa vaihdeltiin ahkerasti ja välillä sai huomata kuvien horisontin jääneen vinoon. Onneksi jälkeenpäin saa oikaistua ja kuvien rajausta muutenkin tiedossa.

Kuvia kertyi 330 ja puolet RAW kuvia joten 165 digikuvaa.

Aamulla 3:30 päästiin nukkumaan.

Nyt ainakin kahteen kuvaan osui mahdollinen meteori. Ensimmäinen osuma olisi ollut komea mutta jäi aavistuksen puun oksan taakse. Toinen osuma on Orionin vyön vieressä ja samassa kuvassa ilmeisesti näkyy tähtisumu tai useampi. Ruvettava kohta tähtitiedettä opiskelemaan jotta ymmärtäisi mitä kuvissa näkyy.
 Yksi planeetta myös nousi kuviin mutta en muista mikä planeetta kyseessä mutta eiköhän sekin selviä.

Iso Karhu onnistuttiin kuvaamaan ISO-nopeudella 200. Valotusaika olis 25.5 sekuntia. Aukko oli maksimi eli f/1.8. Oulun suunnalta heijastuva valosaaste saatiin pysymään miniminä ja tähtikuvio riittävän selkeänä. Kuvankäsittelyllä vähän punertavaa saatiin vähennettyä ja samalla värisyvyyttä tummennettua.

Orionin vyö. Punertava läikkä Orionin suuri kaasusumu M42. Orionin miekaksi kutsutaan kyseistä kolmen tähden jonoa. ISO-nopeus 800 ja valotusaika 10.5 sekuntia. Tähdet venyivät viivoiksi ja kuvaa oli skaalattava normaalia pienemmäksi jotta kohtalaiselta näyttää.

ISO-nopeus 1600 ja valotusaika 2 sekuntia. Tähdet pysyivät pistemäisinä ja Muhoksen valosaasteen vaikutus miniminä.

Orionin vyö ja miekka hiukan tiukemmin esille rajattuna.

Nyt oli ISO-nopeus 800 ja valotusaika 15.5 sekuntia. Ainoastaan laajan näkymän skaalaaminen normaalia pienemmäksi piti tähdet pistemäisinä. Heikosti erottuva meteori Orionin vyön oikealla puolella, eikä näkynyt enää seuraavassa kuvassa.

ISO-nopeus 400 ja valotusaika 7.4 sekuntia. Mössöä revontulet mutta Iso Karhu erottuu tummalla vyöhykkeellä. Mahdollinen meteori alalaidassa aavistuksen puun oksan takana.

Rajattuna lentävä kohde.

ISO-nopeus 400 ja valotusaika 4.9 sekuntia. Revontuleissa jo vähäsen pilarimaisuutta esillä. Oulun alueen valot pysyivät myös kohtalaisina paisumatta liikaa. Taivas luonnollisesti punertavasävyinen.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Taivaankansi avautuu

Canon:in kittilinssin tilalle tuli hankittua Sigma 18-35mm F 1.8 DC objektiivi. Objektiivilla on painoa ja säätäminenkin jämäkkä. Nyt on lähes viikko kulutettu aikaa objektiiviin tutustumalla eli käytännössä valokuvaamalla. Objektiivi on valovoimainen joten tähtitaivas avautuu ihan eri tavalla kuin mihin tähän asti on vuosien saatossa eri kuvausvälineistöllä pystynyt. Linnunradan kuvaaminenkin on mahdollista, ainakin näin mainostettiin ja esimerkkikuvia näytettiin.

Ensin opiskeltiin teoreettisesti eri asetuksia ja vinkkejä joita erilaisilla nettisivuilla tuli vastaan. Ongelmana vain ettei mitään lukemaansa kuitenkaan enää käytännössä muistanut.

Lopulta oli vain lähdettävä kameran kanssa ulos. Ensimmäisellä kerralla käveltiin Köykkyrinteen päälle ja yöllä. Valoja kaukana riitti joten tarkentaminen äärettömään oli helppoa. Nähtiin myös millä kohtaa tarkennus äärettömään on kohdillaan ja huomattiin että viivat objektiivin näytössä eivät saa olla täysin kohdillaan. Puoli viivaa vajaa oli paras. Zoomaus oli mahdollista ilman että tarkennukseen tarvi koskea.

Ensimmäiset kuvat olivat tulokseltaan surkeita. Valosaastetta riitti ja puolittainen kuu valaisi taivasta. Kuvat toki saatiin kohtalaisiksi rankalla kuvankäsittelyllä.

Näiden kokemusten jälkeen päätettiin lähteä seuraavalla kerralla, kun pilvetön yö oli edessä, vähän pimeämpään kolkkaan. Pitäisi myös kuitenkin taivastakin olla esillä. Talvivaatteet päälle ja pyöräiltiin kohti Mourunginjärveä metsän läpi. Kysymyksessä ei ole tie vaan aikojen kuluessa syntynyt kulkuväylä joka talvisin on latupohjana. Ajoväylä on vain kehnossa kunnossa joten puolivälissä eräällä aukealla lopetin etenemisen ja laitettiin kamerajalusta pystyyn.

Pimeätä ainakin oli vaikka ympäristössä punertavaa valoa esiintyi. Linnunradan ohut huntu näkyi myös paljain silmin kun vain silmät pimeään tottuivat. Kuvia otettiin RAW + JPG muodoissa. Kaikkiaan tunnin tarkeni kylmässä seistä ja valokuvia kertyi 250 kpl. Tämäkin käyntikerta oli edelleen eri asetuksien testaamista. ISO-arvoa vaihdeltiin ja valotusaika vaihteli. Aukko pysyi f/1.8:ssa.

Kotona alkoi sitten tietokoneen äärellä istuskeleminen. RAW-kuvien säätämisestä ei ymmärretty mitään. Eri ohjelmistoja käytiin läpi ja lopulta Canon:in oma ohjelmisto osottautui helpoksi josta oli karsittu kaikki ylimääräinen säätömahdollisuus pois.

Vielä piti kuitenkin kuvasta onnistua saamaan "taiteellisesti sykähdyttävä lopputulos". Kohinaa esiintyi ja se osattiin pehmentää pois. Kuvausvaiheessa oli käytössä kaikki kameran kohinanpoisto asetukset. Sitten oli kaikkea muuta säätöä jotta saavutettiin miellyttävä kuva.
 Kuva muutettiin JPG-muotoon ja avattiin uudelleen PhotoScape-ohjelmistossa. Suomenkielinen ja helppokäyttöinen ja viimeisimmässä päivityksessä saatiin uusia ominaisuuksia.
 Otetut kuvat eivät olleet kovin näyttäviä isoina kuten tähän asti kaikki kivikuvat on skaalattu kokoon 2048 x 1536 px. Tässä koossa edelleen kohinan määrä oli häiritsevä eikä yksityiskohdat ilmenneet samalla tavalla kuin kuvankäsittelyohjelmiston näytön ruutuun sovittama kuva.
 Toistaiseksi skaalattiin yöllisestä taivaasta otetut kuvat kokoon 768 x 1024 px.

Ensimmäinen kuvani linnunradasta ja reilusti kuvankäsittelyllä dramatisoinnin jälkeen. Puita on edelleen edessä vaikka taaimmaiset eivät haittaa. Tyrnävän ja Murron valot meinaavat vähän heijastella ja olivat alkuperäisessä versiossa pahemminkin esillä.

Seulaset sain myös kuvattua ja taas erehdyin pitämään pikku otavana mutta onneksi facebookin kautta tuli korjausta asiaan. Oulun suunnalta heijastuvat valot värjäsivät tällä valotusajalla kuvan vasemman laidan aika punertavaksi. Kuvaa kuitenkin rajattiin pystysuunnassa. Voimakas kohinanpoisto aavistuksen himmensi tähtiä.

Revontulet myös näyttäytyivät aivan Oulun tuntumassa mutta pakkohan se oli puiden välistä kokeilla.
Jonkinlainen lopputulos saatiin äherrettyä kuvankäsittelyllä.

Seuraavalla kerralla hakeuduttava vähän paremmalle paikalle. Varmasti oman aikansa kestää ennenkuin tähän uuteen digikuvausmaailmaan oppii. Muutaman kerran on jo saanut todeta että kivien digikuvaaminen on paljon helpompaa. Mikäli kuvat vielä jatkossa paranevat niin luotava niille oma verkkoalbumi.

Sitten vain odotellaan seuraavaa pilvetöntä yötä. Onneksi sen ametistin yläpuolen hiontakin etenee, ahnehtimatta eli rauhalliseen tahtiin.

torstai 18. syyskuuta 2014

Torstai 18.9.2014

Mainitaan nyt lyhyesti että viistehiontaisen ovaalin ametistin alapuoli on vihdoin valmis. Neljän viisteen kohdistus on reippaasti yli kohdistuspisteen mutta muutoin tulos niin hyvä kuin käsityönä toistaiseksi darkside laikalla kiillottaen pystyy. Neljän viisteen ongelmaa en lähde korjaamaan sillä se vaikuttaa taas koko kiven alapuolen muihin viisteisiin. Siinä sitten joskus mietittävää mikäli samaa hiontakaaviota hioo.
 Kääntövaihe vielä tekemättä mutta toivottavasti onnistuu niin että kivi on linjassa.

20.9.2014
19:20
Jokohan raaskisi varovaisesti toisen dopsin irrottaa. Siis tuo dopsi jossa on ruskeaa kivikittiä (sinettivahaa).


23.9.2014
21:00
Päästiin jo yläpuolta hiomaan ja kääntövaihe näyttää onnistuneen täydellisesti. Karkein työstövaihe etenee nyt tasaisen hitaasti ahnehtimatta. On ollut taas monenlaista muuta puuhaa.

25.9.2014
20:09
Jälleen ne ongelmat alkoivat viistehionnan suhteen. Mitä enemmän reunus kapeni ja hionta meni tarkemmaksi niin alkoi tulemaan isoja heittoja. Kivi kääntövaiheen jälkeen on keskellä. Päädytkin hioutuu oikeaan linjaan ja toinen puoli kivestä muuta muutaman viisteen kohdalla tapahtuu jotain ylimääräistä. Toinen vaihtoehto on se että kaikki linjassa olevat viisteet ovat hioutuneet liikaa alaosasta eli jakolaitetta pyöritettäessä keskilinja putoaa ja nousee normaaliin tasoon niissa viisteissä jotka jäävät reunuksen suhteen paksuiksi.
 Heiluriliikkeen jälleen havaitsee jakolaitetta pyöritettäessä ja se jää pois jos samanaikaisesti väännän keskilinjaa johonkin suuntaan. Väljystä siis on ja sitä ei pois saa ja inspiraatio katoaa saman tien kun ei hionnasta mitään tule.

Varmaa alkaa jo olemaan että taukoa on edessä ja kestänee siihen asti kun uusi jakolaite on ostettu. Kauanko siihen menee jää nähtäväksi.

20:52
Vielä ei luovuteta sillä jakolaitteen ylimääräinen voimakas vääntely taas auttoi asiaa ja viisteet jotka viimeksi eivät hioutuneet lähelle kohdistuspistettä, hioutuivat nyt paljon lähemmäs.
 Kunhan nyt edes kohtalaisen lopputuloksen saisi väännettyä.

21:30
Kenties kivi sittenkin on aavistuksen pois keskilinjasta. Melkein olisi jo karkeudella 180 hiottu. Karkeudella 360 otettava jokaisen viisteen syvyys-säätö erikseen ja varmuuden vuoksi työvaraa reunukselle jätetään.

21:55
On se nyt ainakin karkeudella 180 hiottu ja nähtäväksi jää milloin on inspiraatiota jatkaa. Vaikuttaa myös aavistuksen siltä että kivi on vinossa mutta hyvin vähän, tai sitten se johtuu vain siitä ettei pyöritys tapahdu linjassa. Kovin pitkälle asiaa ei jaksa pohtia, voi vain muistella että helpompaa kaikki joskus ollut kun jakolaite oli vielä uudenveroinen. Silloin kaikki esiintyvät "heitot" olivat symmetrisiä ja se vaati vain muita hienosäätöjä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Kaksi Laitilan savukvartsinäytettä

Kaksi uusinta savukvartsinäytettä kokoelmaan Laitilasta.

Tällä kertaa kuvattiin kohteet lasitason päällä jonka alla sininen huopa-arkki. Lasitason ja huovan väli 4 cm. Vähän jouduttiin kivien etu-alalle heijastamaan valoa paperilla kun tahtoi jäädä niin tummaksi. Ylempään kuvaan aavistuksen taustavaloa lisättiin kuvankäsittelyssä.

Valkoista taustaa vasten yritettiin myös kuvata mutta ei onnistunut. Taustasta ei saatu valkoista ja kuvankäsittelyssä taas tahtoi aikaa vierähtää. Kävi siis helpommaksi kun kuvattiin uudestaan mutta ei nyt hassumpi lopputulos näin äkkiä tarkasteltuna.

Ylemmässä kivessä myös muutama pieni maasälpäkide nähtävissä.

Nähtäväksi jää milloin nämä uudelleen kuvataan ja minkälaisella lopputuloksella. Toistaiseksi parhaimmat kuvat.

Savukvartsikidesikerö. Suomi. Laitila. (4.5 cm).

Savukvartsikide pegmatiitissa. Suomi. Laitila. (5 cm).