keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Samyang kalansilmäobjektiivilla kuvattua

Sain lainaksi Samyang 8 mm F/3.5 Fish-Eye Cs II objektiivin.

Halusin vain itse käyttämällä saada tuntumaa ja käsitystä kalansilmäobjektiivilla kuvaamisesta ja kuva-alan laajuudesta.

Eilinen päivä venyen aina aamu kolmeen asti oli sitten "ahkera ulkoilupäivä".

Läheinen hillasuo mahtui kevyesti yhteen kuvaan. Aurinko vain paistoi kirkkaana joten loi varjon kamerasta ja jalustasta. Kuva-ala on kuitenkin terävä edustalta horisonttiin.

Edustalla oleva puolukkavarvut raakoine puolukoineen mahtui hyvin kuvaan kookkaan männyn kanssa. Kontallaan kuvattiin aivan männyn edestä.

Männyt kurottautuvat kauniisti kohti kuvan keskustaa.

Tässä vaiheessa olikin ikävä Sony kameraa mikä ei tietenkään ollut mukana. Kalansilmä objektiivilla kuvaaminen vähän arvellutti mutta lopulta rohkeni yrittää. Valotuksen kohdilleen asettaminen asetti oman haasteensa. Kuvausetäisyys vaatimaton 20 cm ja kuvaa reilusti rajattu, kyykäärme kun jäi auttamattomasti pieneksi ja ympäristö hallitsevaksi.

Käärme tuntui siihen malliin nauttivan syyspäivän auringosta ettei välittänyt mitään niin rohkeni sitten hiipiä etupuolelle kuvaamaan eikä vastaan paistanut aurinko ainakaan kuvaamista helpottanut.

Yöksi pyöräiltiin maantiepyörällä Oulunsalon Papinjärven rantaan. Cyclocross pyörän takarengas on uudelleen pinnoitettavana kun meni vähän pinnoja poikki eräänä yönä.

Heikko revontulikaari hallitsi pitkään pohjoista taivaanrantaa hiljalleen lähestyen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja vaihtoin tilalle Sigma objektiivini ja pieneltäpä maailma näytti kalansilmäobjektiivin jälkeen. No, tietysti se Sigma jäi siihen kameraan kiinni ja alkoi jo kylmä olemaan. Sitten taivasta halkoi tietysti komea tulipallo ja heti tämän jälkeen heikko revontulivyö repesi. Nopeasti tapahtui objektiivien vaihto mutta jäi vain tarkistamatta tarkennuksen kohdistus eli äärettömästä oli pyörähtänyt pois mutta kohtuu tulos kuitenkin.

Otava mahtui hienosti samaan kuvaan. Värilämpötila säädettiin jälkikäsittelyllä ja vähän sinisyyttä laskien, kuu valaisi edelleen ympäristöä.

Olisinpa antanut vain kameran sarjakuvauksella raksuttaa niin tällaisen kuva-alan laajuiseen kuvaan olisi piirtynyt komea tulipallo oikeasta yläkulmasta kohti Otavaa. Revontulet olisivat vain olleet heikot ja pelkkä kaari. Tulevaisuudessa tarvitaan siis vielä tilavampi muistikortti ja vaikka useampi ja myös useampi akku jotta voi antaa sen kameran huoletta raksuttaa sarjakuvauksella vaikka mitään ei näytä tapahtuvan. Virtaa ja muistikortin kapasitettia pihistelemättä on sitten mahdollisuus komeidenkin tulipallojen taltioimiseen jos vain kuvaus-suunnassa jotain sellaista tapahtuu.



Revontulet jo hiipuivat.

No, joskus kun hankin itselleni kalansilmä objektiivin niin se on ainakin valovoimaisempi. Tarkennusrengas jos pyörii holtittoman helposti niin se ainakin omassa objektiivissa teipataan kiinni ns. äärettömän merkin kohtaan. Sigmassani säätö ei pyörähdä kovin helposti, ei edes säilytyspussista otettaessa, joten liikaa luottaa siihen että tarkennus ei muutu.

perjantai 28. elokuuta 2015

Revontulinäytös 27-28.8.2015

Mustikoita on ehditty vielä keräilemään. MM-yleisurheilua katsottu. Kivenhiontaa pyörtöhionnan osalta ehditty myös aloittaa ja esimuotoiltu 12 pientä kiveä. Raakamateriaali on valittu aihion irtisahaamisen jäljiltä jääneistä paloista sekä muutamista jo hiotuista kivistä joista on paljastunut murtuma.

Viikko oli korkeapaineen aikaa joten joka yö vierähti yöllisellä kuvausreissulla. Pyöräiltyä tuli lähes 40 km yö ja ulkoilua kesti kaikkiaan noin 5 - 6 tuntiin yö. Revontuleja jo esiintyi ja tähtitaivasta mutta valoisa alkuyö vähän asetti haasteita kuvaamiseen.

Viimeyönä oli vielä lupaavan pilvetöntä joten ennen ilta kymmentä lähdettiin taas liikkeelle. Oulunsalon Papinjärven rantaan päästyä taivas sitten suorastaan repesi revontulten muodossa.

Kuvaamisessa oli omat haasteensa. Lähes täysikuu valaisi iltataivasta, ilma oli kostean lämmin ja se lisäsi oranssia kajoa taajamista ja viereiseltä lentokentältä. Kosteutta oli sen verran että se tiivistyi objektiivin linssin pinnalle jota sai ahkerasti kuivatella ilmapumpulla. Pohjoiseen päin kuvaaminen oli hankalaa kun aurinko vielä kajasti taivasta sinertäväksi reilusti yli puoleen yöhön ja kolmen tienoilla alkoi jo aamu sarastamaan. Tuuli vain voimistui aamua kohden. Revontuleja oli koronan muodossa pään yläpuolella ja lopulta ympärillä, ainoastaan valaiseva kuu antoi lisähaasteensa kuvaamiseen.

RAW-muodossa onneksi kuvattiin ja kuvia kertyi kaikkiaan noin 600 kpl. Yksi akku tyhjeni ja onneksi oli vara-akku matkassa mutta siinäkään ei virta kestä samalla tavalla kuin Canon akussa.

Kovin montaa säilytettävää kuvaa ei jää eli vain parhaimmat valitaan. Paljon tuli käytettyä sarjakuvaustoimintoa. Revontulet olivat nopeat joten ISO sai olla 800 ja enimmäkseen 1600. Asetuksia tuli vaihdeltua valotusajan suhteen mutta tarkkana sai olla ettei tulos ollut pelkkää mössöä säteittäisten revontulten osalta.

Aamu neljään asti meni kun kotona oltiin ja aamu kuudelta ehti vähäksi aikaa nukkumaan.

Kuvankäsittelyn osalta värilämpötilat asetettiin arvoon 3500 - 4000 välille. Kuvat käsiteltiin siten että lopputulos olisi visuaalisesti miellyttävä. Revontulet olivat vihreät väriltään ja välillä muitakin värejä erotti heikosti silmillään kaiken sen valosaasteen keskellä mutta raakakuvista sai loihdittua irti kaikenlaisia värejä.





















Pilvipeite lähestyi ja Seulaset vielä mahtui kuvaan.

Eräs pariskunta tuli myös kuvaamaan revontuleja joten pääsin myös testaamaan vähän laajempaa kuvakulmaa eli tässä tapauksessa 10 mm. Ainakin korona mahtui hienosti kuvaan mutta objektiivilla tarkentaminen oli hankalaa mutta sai ainakin käsitystä kyseisestä polttovälistä.



maanantai 17. elokuuta 2015

16 - 17.8.2015 välisen yön kuvia

Innostui taas keskiyön tienolla lähtemään pyöräilemään. Kaksi kameraa oli matkassa ja jalusta ja suunnattiin ensin Papinjärvelle.

Matkalla oli taivaalla vihreä revontulikaari mutta oranssien valojen keskellä ei huvittanut pysähtyä ja ruveta kuvaamaan.

Papinjärven kuoppaiselle soratielle päästyä intoutui se mitäänsanomaton vihreä kaari näyttämään kunnon säteittäiseltä näytelmältä. Mutta tämä kaikki tapahtui pääni yläpuolella joten pompittiin sillä pyörällä vain Papinjärvelle ja monta kertaa sai manata suomalaisen tienhoidon tasoa.

Papinjärvelle kuitenkin päästiin ja pyörä oli vielä ehjä mutta revontulinäytelmä lössähti siihen.

Papinjärven yllä oli paksulti sumua, vihdoinkin. Ruvettiin sitten opettelemaan vähän erilaista kuvaamista. Usva ehti kuitenkin ruveta hälvenemään heti kun sai kameran paikalleen.

Vielä kohtuullisen sankka sumu.

Sumu itseasiassa liikkui kohti järven toista päätyä, auringonlaskun kajastus
ilmaantui myös näkyviin.

Horisontin yllä oli havaittavissa valaisevia yöpilviä.

Valaisevista yöpilvistä muodostui äkkiä kuvauskohde ja sumu antoi oman lisänsä.

Revontuletkin antoivat toisen näytöksen mutta suunta oli hankala.

Korkealla olivat nämäkin säteet.

Kamera pystyasentoon mutta paras näytelmä jo hiipui.
Laajempaan kuvakulmaan kykenevää objektiivia kaivaten.

Viimeisimmät kuvat vain valaisevista yöpilvistä ja aurinkokin alkoi jo nousemaan.



No, tässä vielä taukoa jatketaan kivien pyörtöhionnan osalta. Yölliset pyöräilyseikkailut jatkuvat, etenkin jos näin komeita öitä vielä tiedossa, vaikka aika lämpimästi saa pukeutua yöksi. Mahdollisesti saatetaan vielä marjastamassakin käydä.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ahkera päivä

Eilen 15.8.2015 lähdin mustikoita poimimaan naapurille, kun ei enää omaan pakkaseen mahdu. Käsin napsittiin kookkaimpia mustikoita puhtaana seitsemän tuntia. Tähän vielä matkat päälle joten kotona oltiin illalla kahdeksalta.

Naapurilla kahvin juontia, kotona syömistä, kameran akun lataamista ja sitten taas liikkeelle.

Pyöräiltiin Papinjärvelle ja aina lopulta Oulunsalon hiekkamontuille asti. Kuvaamista riitti ja kuvia kertyi yli 200. Haastavaa oli kuvaaminen sillä valoisaa vielä oli. Kotona oltiin lopulta aamulla 3:30.

Muutama hyväksi valittu kuva. Heikosti revontuleja havaitsi ja komeat valaisevat yöpilvet.