lauantai 22. marraskuuta 2014

Mahtava Sony DSC HX400V kamera

Digikuvausurakka lähestyy loppua mutta vielä siihen viikko maksimissaan vierähtää. Nyt on jo selvää että mahtava on uusin kamerani. Pian saavutetaan myös uusi ennätys mitä tulee yhtäjaksoiseen hymyilemiseen ja iloisena olemiseen. Väkisinkin piristyy ja hymyilee kun uusia kuvia vertailee vanhoihin otoksiin. Vuorokausirytmi on jo pyörähtänyt toisinpäin ja toinen 13 kg:n joulukinkku jo syöty ja asunto on täydellisen kaaoottisessa järjestyksessä. Kivihyllyt on jo osittain pyyhitty ja imuroitu ja kiviäkin asetettu taas pölyttymään, umpinaisempia vitriinejä kun ei vielä ole paitsi yksi hyvin pieni jossa pienet kidesikeröt.

Kamera käy tutummaksi ja kuvauksen hallinta on aina vain helpompaa. Toistaiseksi suurin ongelma on että kameran näytön kuva ei vastaa todellisuutta, ainakaan mitä tulee sen valkoisen pohjan näyttämiseen. Kameran näytön kirkkaus on säädetty minimiin mutta yhtä himmeäksi ei saada kuin Canon EOS 650D kamerassani.
 Olisipa kuvan lopputulos yhtä mahtava tietokoneen näytöllä kuin kameran näytössä mutta heti on havaittavissa lasin harmaantava vaikutus siitäkin huolimatta että kuvaa on ylivalotettu.
 Kiven värisävy on kuitenkin hieno ja todellinen ja tarkkuus erinomainen.

Eroja toki taitaa olla myös kameran ja tietokoneen värien käsittelytehokkuudessa. Tietokone taitaa näyttää värisävyt tarkemmin. Joskus asiasta jotain lukenut mutta ei tarkempia muistikuvia.

Onneksi kuitenkin on kuvankäsittely pelastavana osapuolena. Kuvaamiseen jos tunti vierähtää niin kuvankäsittelyssä vierähtääkin lähes neljä tuntia. Etenkin näiden valkoista taustaa vasten kuvatuissa kivissä.

Vinkkejäkin sähköpostiin jo tuli siitä kuinka menetellä jos mielii onnistua valkoisen taustan kuvaamisessa kerralla mutta kun käytössä on toistaiseksi vain kaksi valaisinta.

Kenties ensivuoden alussa voidaan harkita kahta valaisinta lisää ja samalla voidaan myös rakentaa uusi valokuvauspöytä. Nykyinen pöytä kun on mitoitettu vanhalle jo pois lahjoitetulle jalustalle.

Malmikivetkin on nyt lähes kuvattu. Isojen kivien osalta, pikkuruisten kivien kuvaaminen ei oikein onnistu. Lähelle toki kameralla pääsee mutta sitten jo kameran objektiivi luo varjon kohteeseen tai taustaan.

Minkälaisia eroja on malmikivien osalta vanhoihin kuviin siitä esimerkkinä seuraavia kuvia.

Ensimmäiseksi tämä Siikaisten Otamon rikkikiisukiteitä sisältävä näyte. Kiven leveys 9 cm.

Canon + Tamron objektiivilla ja hyvältä näyttää värien osalta. Rajaus vain on tiukka eli ilmeisesti kuvausalusta loppunut kesken.

Ensimmäinen kuva Sony kameralla. Kuva-asetus oli terävä ja tarkka on lopputulos mutta värit ovat liian voimakkaat.

Toinen yritys Sony kameralla ja nyt valkoista taustaa vasten. Kivi oli toki lasialustan päälle asetettuna. Valkoinen kuvausalusta ei tässäkään tapauksessa riittänyt joten kuvankäsittelyllä riitti tovin aikaa tekemistä jotta alusta saatiin valkoiseksi. Tämä helpotti myös rajauksen suhteen eli valkoista oli enemmän kiven ympärillä. Värisävy onnistuttiin taltioimaan luonnollisena, vaikka haastetta riitti. Kuva-asetus oli nyt normaali. Valoja suunnattiin hyvin matalalta jotta kiteet eivät heijastaisi valoa ja kiteet saadaan erottumaan kivestä ja tämä loi toki voimakkaan varjostuksen kiteisiin ja värisävy oli liian tumma mutta ratkaisuksi löytyi valkoisen paperin heijastaminen kiven yläpuolelta.

Rikki- ja kuparikiisua kvartsissa. Suomi ja ehkä Inarista. Kiven leveys 7.3 cm. Vanha kuva ja kivi asetettu ilmeisesti valkoisen muovin päälle. Valkoisen muovin värisävy näyttää enemmänkin luonnonvalkoiselta. Tässä tapauksessa valkoista alustaa ei voi väriarvojen säädöllä helposti korjata, se kun johtaa äkkiä kiven muodostaman varjon pahenemiseen. Varjokohdasta väritason muuttaminen taas johti kiven valkoisen muuttumiseen. Värisävy muutoinkin aika täyteläinen.

Sony kameran lopputulos ja ainoastaan heikosti harmahtava tausta määritettiin valkoiseksi. Nyt kuvassa oleva kivi näyttää samalta kuin kiveä kädessä pitäen.

Rikki- ja kuparikiisua magnetiitissa. Norja. Bränelv. Kiven leveys 6 cm.

Hyvä kuva tuo yläpuolella oleva vanha kuvakin on, siihen asti kun ei vertailukelpoisia parempia kuvia ole. Nyt kun verrataan Sony kameran taltioimaan kuvaan niin päihittää mennen tullen vanhan kuvan.

Wulfeniittikiteitä emäkivessä. Italia. Bergamo. Kiven leveys 31.50 mm. Näin pienten kivien kohdalla ollaan jo siinä rajoilla että onnistuuko kuvaus, etenkin tarkentamisen suhteen.

Tarkasti kun katsoo niin Sony kameran tulos terävämpi. Normaalikokoisen katsottaessa vielä menettelee kuvan laatu. Onneksi normikokoisena tulostettuna ei eroja huomaa.

Näitä vertailukuvia kyllä riittää mutta kyllä näistäkin jo eron havaitsee.

Nyt sitä sitten janoaa yhtä tarkkaan lopputulokseen kykeneviä makrokuvausvälineitä.

En ole edes katsonut blogin muita tekstejä että miten näyttää kuvat vai näyttääkö mitään. Tarkistetaan asia vasta sitten kun on uudet kuvat otettu niistä mistä pystyy ottamaan. Muutamien kivien osalta edessä myöhemmin vähän paremmasta kuvakulmasta kuvaamista.

24.11.2014
15:48
Edellinen yö meni lähes aamu seitsemään asti kun nukkumaan päästiin. Kivilajit käytännössä enää kuvaamatta ja mineraaleista muutamia hankalia yksittäisiä kiviä.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kuvaustesti Sony DSC-HX400V kameralla. Osa 3

Normaalikokoisten kivien uudelleenkuvaaminen on edennyt lähes puoleenväliin.

Nyt kuvataan kiviä joiden tausta on valkoinen. Tämä kuvaaminen on jo aavistuksen haastavampaa. Hiljalleen kuitenkin tulosta syntyy ja onnistuu sen valkoisen taustan saamaan esille tasalaatuisen miellyttävänä.

Ensimmäiset yritykset eivät kehuja ansainneet. Kiven värit olivat hyvät mutta se valkoinen tausta olikin jo tummanharmaa. Välillä oli tyydyttävä kuvankäsittelyllä viimeistelyyn mutta aina sekään ei toivottua lopputulosta antanut. Kuvausolosuhteet kun nekään eivät mitään studio tasoa ole. Välillä tuntuu että valoja saisi olla lisää jne.

Kivi jos asetetaan lasitason päälle ja lasin alle 5 cm etäisyydelle valkoinen paperi niin kamera kyllä taltioi sen ohuen lasin harmaantavan vaikutuksen mitä itse ei pysty erottamaan.

Kivi jos asetetaan valkoisen alustan päälle niin äkkiä tahtoo olla ongelmana että on erilaisia ristiinkin meneviä varjoja eri vahvuisina.

Tällaista se toki on kun ei ole niitä kalliita tehokkaita valoja ja sateenvarjon tyyppisiä heijastimia.

Kotikonstit oli otettava käyttöön ja ensin yritin rakentaa valokuvatelttaa silkkipaperista mutta tämä ei oikein toiminut. Seuraavaksi rakenneltiin valkoisesta valokuvapaperista eräänlainen neliö joka heijastelisi valoa takaisin ja loisi vähän pehmeämmän varjon kiven ympärille. Tulokset jo paranivat ja lähes saavutettiin se mitä haettiin mutta vieläkin tietokoneen näytöltä katsottaessa tulokset olivat taustan osalta harmaita. Kameran näytössä kaikki oli täydellistä. Välillä taas mietin että ovatko tietokoneen näytön säädöt väärin mutta kyllä sekin on kalibroitu niin hyväksi kuin mahdollista. Kameran näytön kirkkauskin on matalimmalla tasolla. Täytyy toki todeta että Canon kamerassa saa näytön vieläkin himmeämmäksi.

Lopulta oli sitten otettava reilusti ylivalotusta ja histogrammia käytettävä jonka kaari oli enemmän oikealla ja rupesihan sitä tulosta syntymään jopa niin hyvin ettei kuvankäsittelyllä tarvinnut tehdä muuta kuin tummentaa kiveä aavistuksen.

Toimi kuitenkin pienille kiville mutta ei enää isojen kivien kanssa. Isojen kivien osalta on nyt toki ongelmana että kuvausalustan koko ei riitä joten edessä olisi uuden vähän isomman kartongin hankinta. Toistaiseksi muutama isohko kivi on aika tiukalla rajauksella kuvattu mutta kiven värit reilusti aikaisempia paremmat.

Kuinka paljon paremmat kuvat nyt on onnistunut valkoista alustaa vasten niin tässä nyt muutama esimerkki.

Kalsiittikide jonka korkeus 40 mm. Kiteen pinnalla magnetiittikiteitä. Ensimmäisessä kuvassa ei aikaisemmin mitään moitittavaa ollut kun mitään mihin vertailla. Nyt kun katsotaan niin kontrastiako on liikaa. Kuvausalustana on toiminut huopa-arkki. Ilmeisesti kuvankäsittelyssä kuvan alareunasta määritetty valkoiseksi ja sitten tummennettu jotta kide on näyttänyt selkeältä.

Nyt Sony kameralla kuvattuna ja reilusti luonnollisemmalta näyttävä lopputulos. Kuva-alusta on lasitaso jonka alla valkoinen valokuvapaperi. Kuvankäsittelyn väriarvojen säädöllä kuvan alalaidan keskeltä määritettiin valkoinen taso ja se ei muuta tehnyt kuin poisti kevyen harmaan hunnun. Hyvältä toki näyttää mutta parannettavaa edelleen on etenkin kolmiulotteisuuden luomisessa.

Toinen kalsiittikide 22 x 33 mm ja tästä kuvakulmasta katsottuna leveys 33 mm. Kivi asetettu valkoisen valokuva-arkin päälle. Aukko on ollut f/32 ja jälleen ihan hyvältä näyttää.

Miltä sitten näyttää kun Sony kameralla kuvattiin. Lasitason päälle asetettuna. Huomattavasti tarkempi lopputulos kun kiveä katsotaan. Magnetiittikiteetkin erottuvat terävämpinä.

Tulevaisuudessa on ainakin nyt hyvät vertailukuvat kun pyrkii Canon EOS 650D kameralla saamaan yhtä terävää jälkeä aikaan. Onnistuuko se Tamron objektiivilla vai vaaditaanko lopulta parempi ja kalliimpi makro-objektiivi. Pysyisi vain kuvausetäisyys ihanteellisena tarvitsematta kurkottamalla asetella kiveä parhaaseen kuvausasentoon.

Tämä muskoviittipakka kvartsissa oli paras kuva tähän astisista jossa taustan tasalaatuinen "valkoisuus" onnistuttiin taltioimaan parhaiten. Jälkikäsittelyssä oli aavistuksen terävyyttä lisättävä ja kontrastia ja kiveä tummennettava. Leveys 3.6 cm. Valkoisemmaksi taustan saisi kuvankäsittelyllä mutta kyllä tämäkin kelpaa. Halutessaan voi myöhemmin kuvata paremmin.

19.11.2014
5:06
Kahden kieppeillä aamulla jo herättiin ja siitä lähtien kahvikupin jälkeen on taas vain digikuvattu. Helposti syntyy parempia kuvia mutta muutamia kiviä joutuu vielä uudestaan kuvaamaan paremmasta kuvakulmasta. Sen aika on sitten myöhemmin.

Vihdoinkin onnistui tämän Vuotson karneolin kuvaaminen siten että värisävy on kivessä oikein. Aikaisemmat yritykset ovat olleet enemmänkin ruskeavoittoisia.

Tällä kertaa hyödynnettiin kameran hdr-vastavalokuvausta ja hienosti toimi.
Karneoli. Suomi. Vuotso. (4 cm)
Kuvankäsittelyynkin vierähtää helposti tovi. Onneksi sinä aikana kameraa voi pitää latauksessa niin virtaa hyvin riittää.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuvaustesti Sony DSC-HX400V kameralla. Osa 2

Uusin kompaktikamerani on Sony DSC-HX400V. Ostettu lähinnä vain matkustuskäyttöön mutta tietysti oli pakko ruveta kokeilemaan että miten kivien digikuvaaminen sillä onnistuu.

Uusia kuvia on helppo verrata Canon EOS 650D kameralla otettuihin kuviin jotka on kuvattua Tamron 90 mm macro-objektiivilla. Kun Tamron objektiivi ostettiin niin kuvasin nopeasti kokoelmani kivet ja tarkoituksena oli kuvata myöhemmin uudestaan parempaan laatuun pyrkien. Tietysti tämä uudelleen kuvaaminen kaiken muun tekemisen ohessa unohtui.

Perjantaista lähtien on muutamia kuvia ehtinyt ottaa ja uuteen kameraan tutustua.

Nyt jo tekisi mieli todeta että Tamron objektiivin voisi heittää menemään. Toisaalta pidetään nyt vielä hyllyssä sillä loittorenkailla kuvaaminen focus stacking menetelmällä ei Sonyllä enää onnistu.

Tuntuu myös siltä kuin Tamron objektiivilla olisi hiukan sumeat silmälasit silmillä. Toisaalta Tamronilla kuvat otettiin aukolla f/ 32 ja vaikka syväterävyyttä tulee niin kuvaan tulee myös pehmeyttä, maalikkona sanoen kuva sumenee. Aukolla f/ 16 tulos on huomattavasti terävämpi mutta silti ei pärjää tälle Sonyn kameralle. Asia tuli jo testattua siten että molemmilla kameroilla otti kuvan samasta kohteesta ja valojen suuntaus pysyi samana.

Näin pieninä kuvina eroa ei välttämättä heti huomaa mutta normikokoisina eron näkee.

Sony kameralla kiven kuvaaminen laadukkaana onnistuu vaivattomasti ensimmäisellä yrittämisellä.
Vähän enemmän on haastetta pienten kivien kuvaamisessa varsinkin jos haluaa kuvan pysyvän laadukkaana normaalikokoisena tarkastellessa.

Apofylliittikidesikerö. Kiven leveys 10.4 cm.
Canon + Tamron.
 Pitihän se näinkin vaikeaan kohteeseen testata. Edelleen vähän vielä säädettiin kameran värisäätöjä.
Sony, kuva-asetus vakio.

Sony, kuva-asetus kirkas.
 Fluoriittikiteitä aragoniitissa. Kiven leveys 7.6 cm.
Canon + Tamron.

Sony, kuva-asetus vakio.
 Rikkikiteitä emäkivessä. Kiven leveys 9.3 cm.
Canon + Tamron.

Sony, kuva-asetus vakio.
Kalsiittikiteitä emäkivessä. Kiven leveys 3.5 cm.
Canon + Tamron.

Sony. Focus Stacking kuvaus ja kaksi kuvaa päällekkäin.
 Eroa näiden kahden välillä ei juuri huomaa, alempaa kuitenkin terävöitettiin 5 pykälää.
Sony. Ei Focus Stacking menetelmää.
Myöhemmin tähän tekstiin voidaan päivittää lisää vertailukuvia mutta kunhan uusia kuvia kertyy niin edessä on verkkoalbumien päivittäminen ja edessä melkoinen urakka jos blogiteksteissä olevat kuvat eivät päivity.

Kameran hienosäätö jatkuu edelleen mutta ero on jo selkeästi nähtävissä. Tamron objektiivi oli hyvä siihen asti kun aikaisemmin eri kameroilla kuvattuihin vertasi tai jos vertailua suoritti canon kittilinssiin.

Kuinkahan käy vertailun kun ottaa kuvattavaksi sellaisen oikein pienen kiven, se jää nähtäväksi.

13.11.2014
00:40

Aragoniittikidekaksonen. Kuvattiin canonilla uudestaan aukolla f/16 ja kuvankäsittelyllä kuvaa terävöitettiin viisi pykälää. Tulos paljon parempi kuin aukolla f/32 mutta silti häviää Sonylle. Tamronilla kuvausetäisyys oli lähes metri kun taas Sony kameralla noin 25 cm. Valon suuntaus oli myös molemmissa tapauksissa erilainen.
Canon + Tamron, aukko f. 32
Canon + Tamron, aukko f. 16

Talkki.


Aletaan jo päivittämään verkkoalbumiinkin.

16.11.2014
3:01
Kivien uudelleenkuvaaminen jatkuu intensiivisesti. Sony kameralla riittää yhden kuvan ottaminen onnistuakseen kunhan vain valojen suuntaus on kohdillaan ja kiven asento parhaassa mahdollisessa.

Aikaa on ollut myös Canon kameran testaamiseen kun nyt on vertailukuvia joihin tulosta verrata. Hiljalleen se Canon kameran kuvien laatukin näyttää paranevan kun oikeat asetukset löytyy.

Esimerkkinä nyt tämä rikkikiteitä emäkivessä oleva kivi.

Ensimmäinen kuva Tamron makro-objektiivilla ei kehuja ansaitse. Muistikuvia kuva-asetuksista ei ole.

Toinen yritys tänään. Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Kuva-asetus oli luonnollinen, hillityt värit. Valkotasapaino oli nyt päivänvalo, en jaksanut määrittää manuaalisesti. Aukko oli f/ 16. Kuvaa kuitenkin jouduttiin reilusti terävöittämään.

Tämä kuva otettiin muutoin samoilla asetuksilla mutta nyt oli Sigman objektiivi käytössä.

Tamronilla kuitenkin kuvausetäisyys kasvoi lähes metriin, sigmalla se oli noin 25 cm.
Sony kameralle molemmat kuvat edelleen häviävät etenkin tarkkuudessa.
Pääasia että värit jo alkavat toistumaan luonnollisina.

4:00
Toinen testi ja taas Sony kamera kiristi etumatkaa.

Aavikonruusu jonka leveys 17 mm. Tämä pian poistuva kuva on toki hyvän näköinen. Tamron objektiivilla kuvattu mutta ei muistikuvia asetuksista.

Sony kamera teki nyt uuden ennätyksen kun tähän asti pienemmän kiven onnistui kuvaamaan näin hyvin. Raskaasti sai kuitenkin kuvaa rajata mutta tulos on hyvä ja tarkka eikä liian kontrastinen.

Tamron objektiivilla ja sitä ennen määritettiin valkotasapaino uudelleen. Kuva-asetus oli neutraali eli luonnolliset hillityt värit mutta nyt jo näyttää liian neutraalilta. Miltäköhän näyttäisi muilla kuva-asetuksilla.

Tulos parani vain kontrastia lisäämällä jolloin se näytti samalta kun ensimmäisen kerran kuvattuna.
Verkkoalbumiin päivitettiin Sony kameralla kuvattu kuva.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Tiistai 11.11.2014

Äkkiä se aika vierähtää, tuntuu kuin vasta äsken oli 11.11.2011.

Toinen joulukinkku tuli paistettua viimeyönä joten yöllä ei nukuttu, aika vierähti uuden kameran kanssa "leikkien".

Kinkku oli valmista aamulla noin 6:30 ja sen jälkeen ehdittiin noin neljä tuntia nukkua kunnes päiväkodin lapset taas herättivät äänekkäillä pihaleikeillä.

Ohjeitakin satelee sähköpostiin mitä tulee Sony:n kameran väriasetuksen säätöön. Ohjeita antava kun on myös Sony kameran käyttäjä.

Vihreätä pitäisi aavistuksen alentaa. Myös selvisi että pienemmän kennon ansiosta kameran aukko f/8 vastaa canonin aukkoa f/32. Otettiin sitten muutama testikuva ja sitten jo loppuikin kameran akusta virta.

Näitä kuvia ei nyt käsitelty lainkaan, ainoastaan rajaaminen ja pienempään kokoon skaalaaminen.
Valkotasapaino manuaalisesti määritetty harmaakortilla.
 Kaksi erilaista kuvaa sen "värilämpötilan hienosäädön jälkeen".
Vähemmän vihreää nyt mutta onko aavistuksen punertava?

Nyt olisi jo aika lähellä näin väsyneenä katsoen.

Hiukan meinaa olla väsynyt olotila mutta jos nyt vain iltaan asti sinnittelee hereillä. Kunhan nyt kameran akku latautuu täyteen niin pääsisi taas kuvaamaan.

Tietokoneelle jo laitettiin erillinen kansio Sony kameralla kuvattaville kivikuville mutta kovaa kiirrettä ei vielä pidetä verkkoalbumeiden päivittämiseen.

23:58
Vielä on tiistai tätä tekstipäivitystä aloittaessa joten päivitetään nyt tähän vielä lisää Sony kameralla otettuja kuvia. Päivä vierähti mukavasti ja kameran äärellä oltiin ehkä noin 12 tuntia. Aika pitkälti samoja kiviä kuvattiin ja kuvattiin ja kuvattiin. Kameran asetuksia vaihdellen ja niistä asetuksista ei ymmärrä mitään. Kuvausetäisyyttä myös haettiin ja zoomaamalla nämäkin kuvat oli otettava. Lopulta automaattinen tarkentaminen osottautui parhaimmaksi, varsinkin kun käytössä oli laaja-alainen tarkentaminen.








Nyt vaihtui jo vuorokausi ja kello on 00:05 ja mie meen nukkumaan.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuvaustesti Sony DSC-HX400V kameralla

Hankittiin kakkoskameraksi Sony:n kompaktikamera. Kevyt kantaa tarvitsematta ensi kevään Etelä-Suomen reissulla kantaa järjestelmäkameraa ja repullisen verran objektiiveja.

Ensimmäiseksi oli tietenkin akun lataaminen ja tovin aikaa siinä vierähti. Toinen projekti oli kameran sisäisen ohjelmiston päivittäminen ja sekin onnistui. Sitten oli jo hiukan ohjeita lueskeltava.

Ensimmäiseksi lähdin asetuksia muuttamaan näyttöä koskettamalla kunnes todettiin ettei tässä kamerassa ole kosketusnäyttö kuten Canon:in kamerassa.

Asetusvalikot tulevat hiljalleen kameraa käyttäessä tutuiksi.

Ensimmäinen todellinen testi oli näiden jo tutuiksi tulleiden savukvartsinäytteiden kuvaaminen.

Edellinen paras kuva Canon 650D kameralla mutta Tamron makro-objektiivilla varustettuna.

Sony kameralla kuvattuna. Aukkoa ei f.8.0 pienemmäksi saatu. Väriarvojen säädöllä valkoinen alusta määritettiin valkoiseksi. Harmaata verhoa ei ollut mutta aavistuksen tummennettiin. Terävöittää ei tarvinnut.

Uusi yritys tälle kivelle 8.11.2014 ja onko vähän parempi lopputulos.

Canon kameralla kuvattuna.

Sony kameralla kuvattuna. Samat loppusilaukset suoritettiin tällekin kuvalle.

Uusi yritys myös tälle kivelle 8.11.2014. Kivi oli taas aavistuksen eri asennossa ja valot tulivat myös eri kulmasta edellisiin nähden. Kuvattiin myös focus stacking menetelmällä mutta siihen riitti kaksi kuvaa. Ensin normaali tarkennus ja toiseen kuvaan tarkennettiin kiven takaosaa.

Vielä ei ole ehditty tuota valokuvatelttaa parannella eli hiukan tummentaa kuvan vasenta yläkulmaa.

Ettei vain käy nyt niin että edessä olisi taas lähes koko kivikokoelman uudelleen kuvaaminen.

Optinen zoomi 50x joten onnistuu taas viistekivien valontaitosta syntyvien tähtikuvioiden kuvaaminen.

8.11.2014
20:56
Ilmeisesti nyt ei tarvitse koko kokoelmaa uudelleen kuvata. Aukko asettaa omat rajoitteensa mikäli haluaa koko kiven olevan tarkennukseltaan terävä. Toki Focus Stacking kuvausmenetelmä tämän ongelman ratkaisee. Joillekin kiville kuitenkin voi tässä talven aikana kokeilla uudelleen kuvaamista tällä kameralla.
 Kunnolla kameraa ei ole vielä ehditty testailemaan. Kunhan nyt sunnuntain jälkeen vähäsen kelit lämpenee niin voi käydä ulkona kokeilemassa zoomausta ja myös yökuvien laatua testattava.
 Pitäisi vielä jossakin välissä ehtiä se viistekiven yläpuolen hiontakin aloittamaan.

Onneksi tämä kamera on hankittu vain yleiskuvaamiseen.

9.11.2014
15:50
Canon kameralla kivikuvien pehmeys johtuu siitä kun aukko on ollut f. 32. Tällöin kuvassa ilmenee syväterävyyttä riittävän pitkälle mutta väistämättä näin pieni aukko tuo mukanaan kuvan pehmenemistä.
 Olisi kokeiltava miltä esim. nämä kivet näyttävät canon kameralla kuvattuna ja aukon ollessa esim. f. 8 ja nähdään että yltääkö syväterävyys yhtä pitkälle kuin sony:n kameralla.
 Todetaan kokeilemisen jälkeen että ei lähellekään. Mikäli mielii syväterävyyden olevan kohdillaan niin se vaatii aukkoa f. 32.

Ulkona on tänään ollut lauhaa mutta kosteaa tihkusadetta. Kurjat kelit jatkuvat vielä pitkälle ensiviikkoon.

10.11.2014
2:06
Uuteen kameraan tutustuminen jatkuu kaiken muun tekemisen ohessa. Nyt oli kokeiltava mustaa alustaa vasten kuvaamista. Taas ylin kuva on Canon kameralla ja Tamron makro-objektiivilla varustettuna kuvattu ja alempi kuva Sony:n kameralla.
 Musta alusta kuvankäsittelyn väriarvojen säädöllä määritettiin täysin mustaksi, alustaan kun heikosti heijastuu valkoinen silkkipaperi. Musta alusta on myös jo aika naarmuinen joten oli myös ne naarmut kloonailtava pois. Muutamalle kuvalle sai terävyyttä lisätä.
 Nyt onnistuttiin lähes saamaan kohdilleen myös kameran valkotasapaino eli kiven värit toistuvat lähes luonnollisina.
 Opeteltavaa edelleen riittää mutta eipähän tarvi talven aikana pohtia että mitä tekisi.







Kuvassa ei sinällään ole moitittavaa mutta vähän liian korostuneet värit kivessä.

Kolmas kuvauskerta ja luonollisemmat värit. Nyt kuitenkin syvyysvaikutelma aavistuksen heikompi etenkin vasemmalla olevien albiittikiteiden osalta.


Näiden kahden seuraavan kiven kohdalla canon kameralla vaikuttaa paremmin onnistuneelta mutta se johtuu taas siitä että valon suunnalla on tuotu esille syvyysvaikutelmaa. Värikin on luonnollisempi jos kiveä varjossa katselee tai heikossa valaistuksessa. Uusimpia kuvia menin taas eri asetuksilla kuvaamaan. Lisäksi vielä löydettävä kameran näytölle paremmat asetukset eli pitäisi pystyä luottamaan siihen mitä näytössä näkee. No, seuraavalla kerralla vain ehkä yhdellä valolla sivusta valoa osoittaen.


Kolmas kuvauskerta ja parempi syvyysvaikutelma mutta värisävy on myös kohdillaan siis etenkin näiden päivänvalokorjattujen valojen alla.



Kolmas kuvauskerta ja nyt on syvyysvaikutelma kohdillaan kuten myös kiven värisävy.





Vielä ei kuitenkaan verkkoalbumiin ruveta uusia kuvia päivittämään.

22.20
Päivitettiin muutamia kuvia tekstiin lisää. Näiden kuvien valkotasapaino oli Loistevalo: Päivänv. Kameran zoomaus kykyä käytiin myös tänään testaamassa mutta niin heikot olivat olosuhteet että ei niistä julkaisukelpoisia kuvia tullut. Eivätkä tosin kiviin liittyneet millään tavalla.

11.11.2014
0:25
Toinen joulukinkku jo uunissa joten ei nukkumaankaan pääse. No, ehkä tunnin pätkiä voi unten mailla käydä. Nyt on aikaa testata kameraa vaikka pian joutuu akun lataamaan ja lataus kestääkin sitten lähes kolme tuntia.

Laitetaan tähän tekstiin vielä muutama kuva. Valkotasapaino oli edelleen kamerassa Loistevalo: Päivänv. Ohjeista ei käy ilmi että tarkoittaako se päivänvalokorjattua valoa. Asetuksista kun löytyy myös Loistevalo: Päivä.

Canon kameralla kuvattuna.

Sony kameralla kuvattuna. Tämä nyt Focus Stackin tekniikalla ja kaksi eri syvyyteen tarkennettua kuvaa päällekkäin ladottuna.

Canon kameralla kuvattuna.

Sony kameralla kuvattuna. Ero tarkkuudessa aika huikea. Värisävy vieläkin luonnollisempi.

Canon kameralla kuvattuna.

Sony kameralla kuvattuna. Nyt oli automaattisella tarkennuksella ja ihan hyvin selviytyi.

Uhkaavalta näyttää että kokoelman kuvaaminen tietyn kokoisten kivien osalta menee uusiksi.