Kivimiehen kivinen tie

Tuli luettua erilaisia kirjoituksia kiviharrastukseen liittyen joita kertynyt ja seuraavassa eräs teksti jonka alkuperästä en osaa sanoa mitään.

KIVIMIEHEN KIVINEN TIE

Muusikko J Karjalainen kuvaa osuvasti kiviharrastajan harrastusmenetelmää
filosofisesta näkökulmasta kappaleessaan Avaruuden ikkuna:

”maataan kalliolla nenä kiinni kivessä maataan kalliolla ja sitä nuolaistaan
ja me katsotaan avaruuden ikkunaa”.

Tosin joissakin kulttuureissa suomalaisten kiviharrastajien pyllistely kalliolla on outoa, huvittavaa, ellei jopa (homo)-eroottista käyttäytymistä.

Joka tapauksessa kalliosta voidaan nähdä syntyjä syviä. Joskus tuntuu myös siltä että niistä voi nähdä mitä itse kukin haluaa. Mutta esimerkiksi pallograniiteissa ja migmatiiteissa esiintyvissä geologisissa rakenteissa on geoesteettisiä ja psykedeelisiä ulottuvuuksia. Samoja efektejä voi mahdollisesti saavuttaa myös mieleen vaikuttavia aineita nauttimalla.

Rock-muusikko Tuomari Nurmio lauloi että alkoholin kanssa läträäminen on kivinen tie. Kiviharrastus on sitä ilman viinaakin. Kirjaimellisesti. Se aiheuttaa myös riippuvuutta ja outoa käyttäytymistä. Juopoilla ja kiviharrastajilla onkin näin enemmän yhteistä kuin äkkiarvaamatta voisi olettaa: molemmat tavataan usein kontallaan, naama kiinni kalliossa.

On myös kansainvälisesti todettu että kiviharrastajilla ja alueella on intiimi suhde. Se on lähestulkoon kemiallinen yhteensopivuus. Juoppojen suhde kiviharrastukseen on taas tragikoominen: he kohtaavat sen usein poskellaan katukivetyksellä. Tietysti voi olla myös samalla sekä juoppo että kiviharrastaja,

jolloin huvi ja hyöty yhdistyvät. Kiviharrastus on kuitenkin parasta huumetta.

On jo kauan sitten todettu että suuri yleisö ei tiedä mitä kiviharrastus on, mitä kiviharrastaja tekee ja miksi. Kiviharrastukseen, kuten maaperän ja kallioperän havainnointiin suhtaudutaan aina hieman epäluuloisesti joka puolella maailmaa, niin maaseudulla, kuin – ja varsinkin – kaupunkiympäristössä. Epäillään tutkijan mielenterveyttä.

Ja kanssaihmisten pitää välttämättä tulla kysymään mitä sitä ollaan tekemässä.
Hyvien suhteiden saaminen paikallisiin onkin näin avainasemassa kiviharrastajan kivien etsimisen onnistumiselle. Ne ovat tilaisuuksia kertoa alastamme. Eteläamerikkalaista vapaustaistelijaa Simón Bolivaria mukaillen,  olemmekin tässä suhteessa ylläpitäneet tyhmyyden kaltaista hiljaisuutta.

Kun olin maastotöissä Mäntsälässä, kuvailin eräälle mopoaan värkkäävälle
nuorelle pojalle kiviharrastajan työtä. Poika raapi päätään ja kysyi:
- Mitä järkeä siinä on? Se on hyvä kysymys. Mietin sitä joskus itsekin…

Jos haluat elää kaukana todellisuudesta ja nykyhetkestä,
aivan muissa maailmoissa ja ajoissa, ryhdy kiviharrastajaksi!